tiistai 31. tammikuuta 2017

Lähtökohtia




Minä kävelen.
Siinä se, lyhyesti ja ytimekkäästi.
Oli sää mikä tahansa, minä kävelen.

Kävely on lähtökohta, josta lähden tälle matkalle. Salitreenit, erilaiset ohjatut tunnit, juoksulenkit, ne ovat jääneet pois. Vain kävely on jäänyt. 

Kaipaan kunnon urheilusuorituksen tuomaa hyvänolon tunnetta. Sitä en kuitenkaan ole saavuttanut pitkään aikaan, koska aiemmat tapani treenata eivät enää tuota samanlaista nautintoa, samanlaista liikunnan iloa. Viimeksi salilla ollessani katsoin itseäni peilistä ja mietin hiljaa mielessäni, kuinka järjettömältä se touhu tuntui. Mitä on tapahtunut?

Sairastuin. Tai no, olen sairastanut jo pitkään. Endometrioosini kuitenkin todettiin vasta kaksi vuotta sitten. Kaksi leikkausta vuoden sisällä, pitkä tauko treenissä. Halu salille ja/tai juoksemaan oli valtava, mutta lupaa kunnon treeniin ei annettu. Ihmisestä, joka on koko ikänsä liikkunut paljon ja monin tavoin, tuli vasten tahtoaan paikalleen jämähtänyt sohvaperuna. Entisten rakkaiden liikuntamuotojen päälle laskeutui musta pilvi, joka ei ottanut lähteäkseen. Ei, vaikka yritin hyvällä ja vähemmän hyvällä. Yksin ja seurassa. Musiikin kanssa ja ilman. Yhtä tyhjän kanssa kaikki. Olo oli ja pysyi. Ihailin ihmisiä, jotka työpäivän jälkeen halusivat lähteä treenaamaan. Kaipasin sitä minua, joka joskus tunsi samoin. 



Sanovat, että muutos tapahtuu, kun lopettaa sen odottamisen ja väkisin vääntämisen, antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ovat oikeassa. 

Pari viikkoa sitten osallistuin joogaa, pilatesta ja kehonpainotreeniä yhdistelevälle tunnille. En omasta aloitteestani vaan ystäväni pyynnöstä. Lähdin innolla, koska tykkään viettää aikaa ystäväni kanssa, mutta mitään sen suurempia odotuksia en tunnille asettanut. Sinä iltana, tammikuisena keskiviikkona, tähdet olivat kuitenkin oikeassa asennossa :) Tunti oli erilainen kuin mikään aiemmin kokemani ja se riitti. Tunnin loputtua itkin onnesta. Viikkoa myöhemmin olin samassa paikassa.

Nyt pyrin ylläpitämään sitä pientä kipinää, joka kutsuu liikkumaan, kutsuu voimaan paremmin ylipäätään. Miten saan pidettyä sen hereillä ja vahvistettua sitä? Miten siitä muodostuisi jälleen tärkeä osa jokapäiväistä elämääni? Vaikka liikunta jo sinällään vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hyvinvointiin, mietin nyt tavallista enemmän myös elämän muita osa-alueita: ihmissuhteita, ravintoa, työn ja vapaa-ajan suhdetta ja sisältöjä, suhtautumistani asioihin. Tiedän jo, mistä haluan luopua ja mitä pyrin vahvistamaan.


"I love walking in the woods, on the trails, along the beaches. I love being part of nature. I love walking alone. It is therapy. One needs to be alone, to recharge one's batteries."
-Grace Kelly

Mitä ikinä teenkin, mitä lajeja kokeilenkin, kävely on ja pysyy.

Nyt lähdetään!





2 kommenttia:

  1. Jokainen päivä on uusi alku. Iloa, voimia, tsemppiä, kaikkea hyvää ja kaunista kävelyretkillesi ja muutenkin! Etsi energisyyttä, tasapainoisia hetkiä, onnellisuutta ja lisäpuhtia elämääsi. 💕

    VastaaPoista
  2. Voi Johanna, kiitos <3 <3 Onnellisuutta lisäävät suuresti mm. tuollaiset ystävät kuin sinä.

    VastaaPoista