lauantai 11. helmikuuta 2017

Quote of this week



Toivottaessani eräänä aamuna hyvää huomenta yhdelle kollegalleni lisäsin perään kysymyksen hänen kuulumisistaan. Silmät syttyivät, suu levisi hymyyn, hän loisti. Hän oli hankkinut itselleen punttisalijäsenyyden kropan kipuilujen jäätyä taakse ja treenin tultua taas mahdolliseksi. Samalla, kun vilpittömästi iloitsin hänen puolestaan, huomasin pohtivani, mistäköhän itse saisin vastaavan olotilan. 

Treeniaiheinen juttutuokiomme jatkui ja lopulta sanoin ääneen sen, mitä olen miettinyt muutaman päivän ajan: minun tekee mieli juosta. 

"Katohan, tässä käy kohta taas niin, että sijoitan joihinkin nastapohjaisiin juoksutossuihin vain käydäkseni kerran lenkillä ja that´s it. Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Sinne jäävät pölyyntymään, kalliit tossut, kaapin perimmäiseen nurkkaan."

Kaiken tämän ääneen sanottuani tajusin olevani suossa. Olen löytänyt itseni sieltä monta kertaa aiemminkin. Kun kaikki toivomani ei tapahdu samantien, alan parjata itseäni. Ainut muutos aiempaan oli se, että tajusin ajatusvääristymäni samantien ja vaihdoin ajatuksen kulkusuuntaa: 

"Ei mun näin pidä ajatella! Ei liian isoa palaa kerralla! Parjaamisen sijaan mun pitäis taputtaa itseäni olalle siitä hyvästä, että olen treenannut kaksi kertaa viikossa. Se on tasan kaksi kertaa enemmän kuin pitkään aikaan."

Way to go girl! 

Stop beating yourself up!
You are a work in progress which means you get there a little at a time, 
not all at once."


Innostus salitreeniä kohtaan antaa odotuttaa itseään ja se on täysin ok. En lähde vanhaan tyyliini pakottamaan itseäni kaikkeen kerralla vaan kokeilen vaihteeksi, miltä pienten askeleiden ottaminen tuntuu.
Juoksun suhteen en ole vielä tehnyt päätöstä, lähdenkö yrittämään vai annanko nälän kasvaa... Nastallisiin juoksutossuihin en aio vielä sijoittaa, ellen sitten tee jotain uskomattoman hyvää ale-löytöä ;)

"Be happy with what you have
while working for what you want."
Helen Geller

Leppoisaa viikonloppua!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti