lauantai 4. helmikuuta 2017

Treenaamaan yhdessä vai yksin?


Onneksi ihmisen ei tarvitse valita, treenaako yksin vai yhdessä. Olisi nimittäin oikeasti vaikea päättää, kummasta mahdollisuudesta voisin luopua. 

Käveleminen ja juokseminen ovat minulle kuntoilun lisäksi päänhuoltoa, tapa rentoutua, meditointia melkeinpä. Yksin lenkkeillessäni kuulostelen, mitä minulle kuuluu, mitkä asiat hiipivät ajatuksiin ensimmäisinä. Käsittelen sen, mikä käsiteltävissä on ja pyrin tulemaan sinuiksi keskeneräisyyksien kanssa. Parhaat ideani esimerkiksi töiden suhteen olen kehitellyt liikkuessani. Juokseminen ja käveleminen ihan vain itseni seurassa ovat minulle sitä omaa aikaa, jota välillä kovasti kaipaan. Silti en missään nimessä haluaisi luopua lenkeistä miehen tai ystävien kanssa. Mikäs sen parempi tapa yhdistää huvi ja hyöty kuin lähteä yhdessä lenkille? Kuulumisten vaihtoa, ulkoilua ja liikuntaa samassa paketissa. Joskus on niinkin, että lenkki saattaisi jäädä sohvalla makoilulle kakkoseksi, ellen olisi sopinut lähteväni jonkun kanssa.  

Salitreenin suhteen sama juttu, molempi parempi. Vaikkakin tässä yksin tehty treeni veisi voiton, jos olisi pakko valita. En ole oikein hyvä siinä, että juttelen toistojen välillä tai odotan, että toinen tekee oman suorituksensa huilatessani. Koen, ettei treenistä tule sillä tavalla yhtä intensiivinen kuin se parhaimmillaan voi olla.

Ohjatulle tunnille menen mieluiten jonkun kanssa, vaikkei treeni seuran puutteeseen kaadukaan. Spinningissä, body pumpissa tai vastaavassa treeni nappaa väkisinkin mukaansa niin täysillä, ettei siinä paljoa ehdi kuulumisia vaihdella. Ehkä merkitsevä katse silloin tällöin, kun oikein hapottaa ;)

Tätä uutta treenivaihetta aloitellessani joogasta on tullut minulle laji, johon haluan mennä yksin. Ei sillä, että kärsisin kanssajoogaajieni seurasta tai etten vaihtaisi sanan, pari pukuhuoneessa olevien naisten kanssa. "Jooga ei ole ollenkaan se paikka, johon mennään käsikynkässä rouvakaverin kanssa kikatellen.", totesi yksi ystäväni, kun keskustelin aiheesta hänen kanssaan. Joogaan mennään rauhoittumaan ja itsestäni tuntuu juuri nyt parhaalta, jos voin käpertyä omiin ajatuksiini jo ennen treeniä ja pysyä siellä hetken treenin päätyttyäkin. Siksi olenkin pakannut treenilaukun valmiiksi jo aamulla ja suunnannut heti töiden jälkeen kaupungille, vaikka aikaa kotona käymiseen olisi rutkasti. Käyn välipalalla, istahdan kahvilaan lukemaan tai vain kävelen pitkin kaupungin katuja. Tällä tyylillä tuntuu kuin olisin jo joogan alkaessa puolivälissä matkaa kohti sitä pistettä, johon harjoituksen aikana vajoan. Palailen sieltä vähitellen todellisuuteen, kun matkaan takaisin kotiin. Perille saapuva minä on ainakin hetkellisesti seesteisempi ihminen ;)


Ja voi talvi, jos saisimme tänne eteläänkin kunnon jäät niin luisteluretkelle pitäisi ilman muuta suunnata isommalla porukalla. Pakata eväät reppuun ja istahtaa johonkin saareen tai niemennyppylälle herkuttelemaan kevätauringon jo lämmittäessä. 
Ladulle on kuitenkin turvallisinta suunnata itsekseen, koskaan kun ei voi olla varma, kuinka suksi luistaa... :)

Miten sinä mieluiten treenaat, yksin vai porukassa?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti